Kesäistä

Juhannuksesta alkaa kesäloma. Ensimmäinen osa siitä ainakin. Itse juhannus kotona, perheen kesken. Käytiin piknikillä, syötiin hyvin ja katsottiin jalkapalloa.

Pihatyöt talon ympärillä viittä vaille valmiit. Vaikka puuhaa vielä tuntuu riittävän, yksi kappale terassejakin pitäisi rakentaa. Ruohon kasvamista odotellessa. Olen sadepäivistäkin kiitollinen, vähentää urakkaa.

Kohta lähdetään reissuun, ulkomaille asti. Paljon odotettavaa lapsille, lentomatkasta lähtien. Toivon matkalle lämmintä ja kotosalle säännöllisiä sateita. En ilkeyttäni, ks. edellä.

Toisin kuin neljä (tai kahdeksan) vuotta sitten, olen katsellut aika tarkkaan jalkapallon MM -kisoja. Enkä olen perheen ainoa. Tosin pojat malttavat katsoa jonkin aikaa, sitten pitää kaivaa pikkupallo esiin ja simuloida tilanteita. Olohuoneen suosikit tuntuvat olevan Fabiano, Messi ja Rooney, heitä seurataan. Välillä katsellaan pelaajien sijoittumista ja Espanjan peliä katsoessa oli helppo esimerkin kanssa korostaa toimivia syöttöjä.

[#0x2c2 | /dev/log | jtt :: la 26-06-2010 23:36 / @900.64 ]

Märkää

Lämpötila ulkona oli kuuden asteen kieppeillä, taivaalta satoi vettä, radiossa soi Massive Attackin Pray for rain, oltiin matkalla jalkapalloharjoituksiin.

Tulevaisuuden toivoja ei vesisade tai tuuli hidastanut, intoa riitti koko puolentoista tunnin rupeamaan. Me varttuneemmat seisoskelimme katoksen alla, yritimme pitää liikettä yllä. Kotijoukot olivat lämmittäneet saunan.

Toisilla alkaa kesäloma kun käsiin annetaan todistukset ja jäätelöt. Tuskin olen väärässä jos arvaan myös suvivirren raikuvan. Toiset vielä jatkavat konttorissa istumista muutaman viikon. Nuorin lopetti tarhauransa, valmistui esikoulusta, taisi pojalla vähän ääni värähtää kun painoi tarhan portin takanaan kiinni viimeistä kertaa.

[#0x2c1 | /dev/log | jtt :: la 05-06-2010 00:18 / @929.72 ]

Etenee

Aamulla piti herätä aikaisin, jääkiekko-ottelua piti katsoa aika pitkään ennenkuin palkitsi. Muuten on varsin tehokkaasti jäänyt katsomatta Kanadan kisat, eipä urheilijoidemme saavutukset ole innostaneet valvomaan.

Päänvaivaa sen sijaan tuottaa asunnon kanssa painiminen. Kolmen viikon kuivattelun jälkeen vihdoin työhuoneen seinä saatiin kiinni ja lattia laitettua uusiksi. Vaan vimeistely tökkii, tuntuu siltä että sitä on erinomaisen vaikea asiakas kun haluaa, että huone on uutta vastaavassa kunnossa. Vähän tuntuu kuittailulta, että laitetaan vanhat listat puolihuolimattomasti ja kun siitä valitetaan käydään silikonilla paikkaamassa. Helpommalla tuntuisi kumpikin pääsevän, jos vain tehtäisiin kerran kunnolla.

Viivytystaistelua siis, tehdään vähän jotain ja toivotaan, että asiakas kyllästyy odottamaan, elämään eteinen täynnä työhuoneen tavaroita, hyllyjä, työpöytiä, mappeja, kirjoja ja tietokoneita, ja luovuttaa. Välillä tekeekin mieli luovuttaa, siirtää kamat ja sanoa, että pitäkää tunkkinne. Sitten taas sisuuntuu, kun kerran on maksettu täysi hinta niin pitää saadakkin kunnollista. Lopussa kiitos seisoo, sanotaan.

Tuli tehtyä tuossa jokin aika sitten puolentoista viikon työmatka, oikein Yhdysvaltoihin asti. Ensin viikko Seattlessa ja sitten pari päivää San Diegossa. Suurin osa reissusta meni tiukasti työn touhussa, hädin tuskin ehti ympärilleen katsoa. Viikonlopun verran oli kuitenkin vapaa-aikaa, se käytettiin tehokkasti ensin lentämällä Settlesta San Franciscoon, vuokraamalla auto ja ajamalla San Franciscosta San Diegoon. Kalifornian rantatie, alla kohtalaisen miehekäs Ford Mustang, vaikka en autoihminen olekkaan oli meno aika hauskaa. Pari päivää meni tien päällä mukavasti, kovin paljoa ei ehtinyt pysähtyä nähtävyyksiä katselemaan, yksi yö roadtrip -tyyliin kohdalle osuneessa motellissa puolimatkassa ja sitten taas tien päälle.

[#0x2c0 | /dev/log | jtt :: to 25-02-2010 11:53 / @453.75 ]

Tunne

Tiedättekö sen tunteen kun huomaatte reilun kolme viikkoa asutun uuden asunnon työhuoneessa pöydän alla johtojen kanssa värkätessä että lattia on märkä. Tulee sellainen utelias olo, ensin. Sitten vähän harmistuttaa ja keksii syyttää lapsia, että ovatko vaikka kaataneet jonkin vesilasin lattialle (miksi ne nyt olisivat vesilasin kanssa heiluneet työhuoneessa, mutta sitä ajattelee kuitenkin). Mutta siinä vaiheessa kun tajuaa että vesi tulee sieltä seinän sisältä, että lattialistahan on jo ihan mutkalla, siis kosteudesta, siinä vaiheessa vituttaa.

No nyt on sitten työhuoneen, joka jo melkein alkoi olla järjestyksessä, seinä auki. Ja vähän lattiaa. Puhaltimet puhaltavat, ovat puhkuneet vajaan viikon. Vieläkin tahtoo vituttaa.

[#0x2bf | /dev/log | jtt :: to 28-01-2010 00:32 / @980.78 ]

Projekti

Vajaa vuosi sitten alkoi Projekti joka huipentui sitten joulun tienoilla jonkinlaiseen hallittuun kaaokseen.

Kaikki alkoi kun tuumattiin, että jos haluaisi muuttaa vähän isompaan asuntoon niin se kannattaisi tehdä vielä ennen kuin lapset aloittavat koulun. Aika pian sitten tarjolle tuli mielenkiintoinen uudiskohde, koulu lähellä, hyvät kulkuyhteydet, hinta älytön, mutta mahdollisuuksien rajoissa. Niin lähti projekti.

Pikakelauksella loppuvuoteen. Hektinen syksy kulminoitui muuttoon sopivasti jouluaaton ympärillä. Uuteen vuoteen mennessä oli pääosin kaikki tavarat sisällä uudessa kämpässä. Väliin mahtui paljon ruotsaisen huonekalutehtaan tuotteiden kasaamista (mikä oli jopa yllättävän helppoa, verrattuna vaikka kotimaisen huonekalutehtaan tuotteiden kasaamiseen) ja kaikenlaista muuta arpomista. Ei voi joululomaa kovin rauhalliseksi ja rentouttavaksi mainostaa.

Mutta nyt ollaan, uudessa kodissa. Vanhalla on jo uudet omistajat. Vielä vähän pikkusäätöä rakennuttajan kanssa, joka etenee kun jaksaa vinkua. Aivan kuin softamaailmassakin, vinkumatta ei ehkä etenisi.

Kaikenkaikkiaan viime vuosi oli sellainen, että en välittäisi vaikka ei toistuisi. Meinasi loppuvuosi viedä miehestä mehut.

[#0x2be | /dev/log | jtt :: to 21-01-2010 14:18 / @554.53 ]

Myydään huonekaluja

Surkea päivitys, ja tämäkin vain ilmoittaakseni että olisi tarjolla huonekaluja. Halvalla. Ostakaa.

Myynnin syy on se, että keväällä alkanut asuntoprojekti on saamassa päätöksensä ja ihan pian on tarkoitus siirtyä uuteen kotiin. Ihan kaikkea ei ole tarkoitus ottaa mukaan. Siis ostakaa.

[#0x2bd | /dev/log | jtt :: la 12-12-2009 19:14 / @760.32 ]

Tunnustus

Voin tunnustaa likaisen salaisuuden, olen katsonut Muodin huipulle (project runway) -tv-sarjaa. Ihan tarkoituksella. Ei sillä että muodista jotain ymmärtäisin, tai edes olisin erityisen kiinnostunut. Sen sijaan on kiva katsoa ihmisiä jotka ovat innostuneita siitä mitä tekevät ja keskimäärin osaavat tekemänsä.

Kyllä minua ainakin hämmästyttää se, että parissa päivässä päästään suunnitelmasta toteutuksen kautta yleensä ainakin kohtalaiseen lopputulokseen (pilatkaa vaan kuvitelmani ja kertokaa, että sarja on käsikirjoitettua roskaa ja kukaan ei oikeastaan itse mitään tee).

Osin samasta syystä pitää tietenkin katsoa myös sitä FST:n puuhailuohjelmaa. Ja onhan se leppoisa.

Sen sijaan sisustusohjelmat, tai tehdään-sulle-uus-huone-kengännauhabudjetilla -ohjelmat eivät jaksa innostaa. Ei vaikka kuinka naama hymyssä sahattaisi tai käyteltäisiin porakonetta. Ei ole mun juttu. Toisinaan saatan jäädä katsomaan kun jossain pajalla kasataan ihmeellisen näköistä Hot Rod -autoa, vaikka autotkaan eivät oikeasti juurikaan kiinnosta.

Tunnustettakoon tässä toinenkin juttu. Olen viimeaikoina vähän kokeillut Applen OS X -käyttistä. Alan ymmärtää miksi heikompi ihminen voi jäädä siihen koukkuun. Siihen että ohjelmat keskimäärin toimivat, ovat sellaisia viimeistellyn yksinkertaisia. Tai siihen, että puhelimen kalenterin synkkaaminen vain onnistuu. Ihan käytettävä, surffailu- ja sähköpostikäyttöön, mutta väitän, että koodaukseen ei ole tarkoitettu sellaista systeemiä, jossa pitää kaverilta kysyä, että mistä aaltosulkeet löytyvät.

[#0x2bc | /dev/log | jtt :: ke 28-10-2009 23:52 / @953.00 ]