Luistimet jalkaan, ensimmäistä kertaa vuosikymmeneen. Kentän laidalla istuminen ja nauhojen sitominen tuo paljon muistoja mieleen. Jos olisi vielä sellainen koppi, joka oli lapsuusaikoijen kentän laidalla, melkein voi haistaa nenässä sen tuoksun. Pysyin jäällä pystyssä, hieman haparoiden, kai se on vähän niinkuin pyörällä ajo. Seuraavaksi pitää ostaa maila. Ja eristysnauhaa.

Lapsetkin pysyivät välillä pystyssä. Palloa piti mailalla lyödä. Maaliin. Väsy tulee tietenkin luistelusta, kamat kasaan ja putkukelkan keula kotia kohti.

Sunnuntaina nelivitoseen, jossa Jukka Poika ja Tiskipekka viihdyttivät. Vapautunut viihdyttäjä notkui kuten reggae -miehen pitääkin ja keikan puolivälissä alkoi notkua yleisökin. Inhimillinen alkamisaika takasi vielä laatuaikaa koneen kanssa ennen unia.

Viikon teatterikokemukset menivät mukavasti. Jos jokin saa pojat pysymään paikoillaan vajaan tunnin, on se jo hyvä merkki siitä, että asia kiinnostaa. Ainkin Pikku karhun seikkailut olivat sellaista perinteistä lastenteatteria joka upposi. Maamies ja lohikäärme oli sekin ollut hyvä.

Olen sillä lailla helppo, että kun postilaatikkoon tulee tarjous että tilaappa tästä vitosella pari lehteä (tilaus jatkuu tietenkin kestotilauksena) ja annamme "lahjaksi" langattoman "sääaseman", niin harkitsen vakavasti. Lehti sinänsä on aika roskaa ja pitäisi muistaa peruuttaa tilaus kun ne pari lehteä ovat tulleet, mutta hei, langaton sääasema, aika siisti.

Tässä vaiheessa voisi myötää, että on jo kerran tarttunut samankaltaiseen tarjoukseen (silloin kyseessä oli ihan mielenkiintoinen National Geographic) ja se sääasema kesti vajaan vuoden. Että ikäänkuin tietää jo mitä saa.

Lehdistä puheen ollen, eräänlaisena tilaajalahjana on kotiin kannettu muutama numero Tekniikan Maailmaa. Hyvä lehti, tuhdisti asiaa, enkä ymmärrä autoartikkeleista puoliakaan. Mutta vessassa istunnolla lehteä selaillessaan voi tuntea olonsa hieman miehekkäämmäksi, olisihan se halvempikin kuin akkuporakone.

Just nyt soi: Cream : politician

Valion runomaidot ovat löytäneet yleisönsä. Ainakin meillä kotona. Aina kun pöydässä on maitopurkki, pitää kyljestä lukea runo. Suosion huipulla ovat "Vain maitokylpy rauhoittaa / herkkänahka prinsessaa ..." ja "Maitonaamapoika notkuu portilla / on soittanut, on tekstannut, on heittänyt kortilla ... ", molemmat muistaakseni Eppu Nuotion kynästä. Kulttuurikoti.

Kultturia eilenkin. Iltapäivällä pojat tekivät muovailuvahasta tulivuoria, matoja ja hirviöitä. Makoilin sohvalla, luin kuvalehdestä Kontula -artikkelia, herrojen Sarpila, Pyysalo ja Perko luodessa tunnelmaa.

Lasten ja nuorten teatteripäivät alkoivat tänään. Lippuja sai varailla ajoissa, meillä on pariin näytökseen liput. Toiseen mennään koko perheen voimalla, toiseen vähän pienemmällä kokoonpanolla. Huomenna koko joukolla ihmettelemään Pikkukarhua. Elämyksiä luvassa.

Lapset menivät puistossa mäkeä ylös ja alas, välillä rattikelkkojen päällä, välillä toistensa. Sukset oli jätetty tarhaan, joten ei hiihdelty. Eikä ehditty lumilinnaa rakentamaan, mutta ensi kerralla.

Lyhyt pyräys saunassa riitti. Iltapäivällä pelejä, kunnes ei enää jaksanut. Soittelin Jukka Poikaa, kunnes myönnyin pyyntöihin Fröbelin palikoista. Euroviisuehdokkaista olisi numero kymmenen saanut poikien äänet. Tatu halusi isona laulajaksi, Veeti kitaristiksi.

Illalla vähän televisiota, lehteä sängyssä ja väännyin vielä koneelle. Blogit, sähköpostilistat ja veppisivut. Pojat olivat pelanneet aikaisemmin, näyttö oli tahmeana sormenjäljistä.

Olen kokenut herätyksen. Liittyen ikkunointimanagereihin. Vuosia olen käyttänyt Windowmakeria, aina välillä tarkastellen olisiko ruoho vihreämpää aidan toisella puolen. Ei se koskaan ole ollut. Törmäsin sattumalta Ioniin, joka on erilainen.

Ion was written as an experiment on a different kind of window management model. It tries to address the navigation problem by dividing the screen into mutually non-overlapping frames that take up the whole screen.

Joskus yksinkerainen vain on kaunista.

Perjantai, viikonloppu on muutaman tunnin päässä. Kuulokkeissa trancea, juomana lidlin kolaa ja eväänä estrellan Nut Temptations (mikä nimi!) basilika & tomaatti -pähkinöitä (melkein yhtä herkkua kuin taffelin mix, mutta ei aivan). Pojatkin ovat opetelleet viikonpäiviä viime aikoina ja oppineet aika nopeasti, että perjantain jälkeen ei pariin päivään tarvi mennä tarhaan.

Jos niin hyvin käy, että ollaan vaihteeksi terveenä koko porukka, niin voisi vaikka kaettaa luistella. En ole luistimilla ollut sitten kouluaikojen, pari viikkoa sitten ostin ensimmäiset luistimeni 15 vuoteen. Ne pitäisi vielä teroittaa.

Vaikka kirjoittamisen tahti on taas hiljentynyt, on elo pitänyt kiireisenä. Menneeseen viikkoon mahtuu flunssaa, keuhkoputken tulehdusta ja keuhkokuumetta (joka muuten tämän päivän tietojen mukaan jatkuu korvatulehduksena). Suurin osa perheestä tekaisi vielä ekskursion muutamaksi päiväksi Rovaniemelle, jäljellejääneen osan painuessa tietenkin heti työkavereiden kanssa kaljalle.

Viikonloppuna taikalaatikosta löytyi kymmenittäin kanavia. Suurin osa sellaisia, joita ei tulisi katseltua (urheilua ja muuta väkivaltaa), osa sellaisia joita voi tuijottaa kun on liian voipunut tekemään mitään järkevää ja kai muutama ihan mielenkiintoinenkin. Parikymppiä voisin kuussa maksaa, yli sen olisi liikaa.

Flunssa. Se alkoi alkuviikosta, saavutti kulminaatiopisteensä (toivottavasti) keskiviikkona. Makasin päivän sohvalla pää tukossa ja katselin Gangs of New Yorkin, sammuttelin valot ja makasin pimeässä soitellen ilmiliekki quartetin levyjä randomilla. Mahdollisesti flunssasta johtuen löysin taas uusia, hienoja, puolia kappaleista.

Raahauduin konttorille töihin ja nyt istun ja mietin olenko tarpeeksi sairas lähteäkseni kotiin vai haluanko vain sohvalle vielä toiseksi päiväksi nauttimaan hienosta suomalaisesta jatsista.

Jatsista puheen ollen, menkääpä kynnelle kykenevät tänään Oulussa Nukulle, siellä Oddarrang on tarjoilemassa herkkua. Alkaen kello 19, muistaakseni.

Kuinka paljon voikaan työtehoa nostaa pikku kikkulalla, aika pajon. Siis voisi nostaa, jos päässä olisi muutakin kuin tahmeaa räkää. Tällaisina päivinä koodatut jutut ovat niitä joita korjataan sitten kuukausien päästä. Sanokaa minun sanoneen.

Just nyt soi: Eero Koivistoinen Music Society : Last hope bar