Influenssa iski vihdoin. Ei minuun tietenkään, olenhan terveyden linnake. Sen sijaan lapsukaiset vuorotellen, vanhempi nosti kuumemittarin parhaimmillaan lähemmäs neljääkymppiä. Kun näyttäisi nyt asettuvan, on nuoremman vuoro.

Kotomiehenä ollessani olen käynyt läpi mp3 -kokoelmaa. Ensimmäisen päivän soundtrack oli varsin blues -painotteinen, Eric Clapton & BB King, John Mayall, Pepe Ahlqvist & UMO. Välissä lastenohjelmat keskeyttivät. Eilen tyydyin bassoradion antiin, mutta ilmeisesti vanhuus tulee kun ei enää jaksa. Alan selvästikkin tippua kohderyhmästä, kun juontojen aikana tekee mieli etsiä mutea. Tänään vaihdoin Led Zeppeliniin.

Zeppelin on, pakko myöntää, minulla jäänyt vähemmälle. Poimin kirjastosta Stephen Davisin kirjan Jumalten vasara, jota lukiessa tuli mieleen että ehkä pitäisi tutusta bändin musiikkiinkin.

Pikku lego -insinöörit rakentavat bionicle -armeijaansa uusiksi. Vielä se tarkoittaa myös sitä, että vähän väliä pitää mennä irroittamaan, kiinnitämään ja etsimään.

Oletteko nähneet töllöstä sitä automainosta jossa soi Ritari Ässän tunnusmusiikki. Toimii. Pelkkä musiikki jo tekee sen.

Hyvin on mainos suunnaatu juuri meihin kolmenkympin rajapyykin ylittäneisiin, lapsuutensa Ässän parissa viettäneihin. Nyt katsellaan tila-autoja, niihin sopii perheensä pakata. Melkein tekisi mieli koeajaa vaikka en auton vaihtoa olekkaan suunnitellut. Vai olenko muka ainoa helposti hämättävä.

Nettisensuurikeskusteluihin vielä viitaten. Ministeri Lindenin kommentit pistivät kiehumaan. Sen sijaan että alkaisin tässä höyryämään, ohjaan vaikka EFFIn blogiin. Minua yritettiin lohduttaa toteamalla, että en kai luullut että ministeri oikeasti tietäisi asioista mitään. Mutta eikö joku virkamiehistä voisi estää edes pahimpia sammakoita.

Kävin viime viikolla pitkästä aikaa asioimassa ihan pankin konttorissa. Tilin sulkeminen kun ei puhelimessa onnistu. Operaatio onnistui mainiosti, pääsin asiakaspalveluhenkilön puheille sovittuna aikana ja annoin tilinumeron johon suljettavalta tililtä miljoonat pitäisi siirtää. Kun koko operaatio oli ohi ja kävelin autolle tajusin, että missään vaiheessa minua ei pyydetty millään lailla todistamaan henkilöllisyyttäni. Edes tilinumeroa suljettavalle tilille ei tarvinut kertoa.

Kohtalaisen pienillä tiedoilla, siis sillä että tietää nimeni ja sen, että minulla on tili kyseisessä pankissa, ja armottomalla pokalla olisi onnistunut sulkemaan tilin ja siirtämään rahat muualle ilman ongelmia. Edelleenkin se helpoin tapa tehdä onnistunut pankkihuijaus ei taida olla DNS-poisoning-phishing-man-in-the-middle -hyökkäys verkkopankkia käyttävää vastaan, vaan perinteinen roskalaatikkoa-tonkimalla-tietoa -hyökkäys. Kynäilin asiasta pankillekkin sähköpostia, vastausta ei ole kuulunut. En ole yllättynyt.

lapsiporno.infon tapaus tuntuu pelottavasti osoittavan, että salaisista sensuurilistoista meuhkaaminen ei ole pelkästään foliohattuista isoveljenpelkoa. Kannattaa muuten lukea Mertenin kirjoitus aiheesta. Kerrataan vielä. Nyt käytössä oleva sensurointisysteemi ei toimi. Ei vaan toimi. Aivan sama vaikka heiluteltaisiin kuinka sitä lapsipornokorttia. En minäkään kahden pienen lapsen isänä kovin mieltä ylentävänä koe ajatusta että pojat (tai vaikkapa minä) surffaillessaan (ikään kuin vielä "surffailevat") päätyisivät lapsipornosivulle, mutta satunnainen operaattorille saneltu salainen sensuurilista ei ole se tapa jolla turvallista surffailua edistetään.

Vetisistä keleistä huolimatta liikunnallinen viikonloppu. Lauantaina hiihtoa, sunnuntaina luistelua. Molempina päivinä satunnaista lumiukkojen/linnojen rakentelua ja lumisotaa. Vaatteet märkinä, eikä ne välillä ehdi kuivua. Helmikuussa vesisadetta, on sekin.

Hiihtäminen oli jotenkin yllättäen ihan hauskaa, jopa niin hauskaa että mielessä kävi, että ottaisi soittimen ja painuisi ladulle ikäänkuin kuntoilumielessä. Äkillinen mielenhäiriö, kai.

Taas on vierähtänyt aikaa sitten viime kerran. Liiaksi. Olen selvästi mies, jolle ei tapahdu mitään, tai ainakaan mitään sellaista jonka osaisi pukea nasevasti sanoiksi. Näiden latteuksien kirjoittelu ei sanottavasti ylennä mieltä. Mutta jostain syystä en osaa oikein lopettaakkaan. Ilmeisesti.

Mielessä on myös käynyt blogi näistä tietokonejutuista, protokollista, ohjelmoinnista ja sen sellaisesta. Mutta sille kävisi kuitenkin kuten tuolle toisellekkin jutulle. Jos joku haluaisi kimppablogia virittää, niin postia vain allekirjoittaneelle.

Viime päivinä ja välin öisin olen paininut työasioiden kanssa. Sellaiset asiat kuin deadlinet ja vaikeasti debugattavat bugit, yhdistettynä monimutkaiseen protokollaan pitävät työn touhussa. Pinnistellen kuitenkin nokka pysyy veden pinnalla ja hienoinen usko selviytymiseen on olemassa.

Niille jotka ovat kiinnostuneita käyttämieni ikkunointimanagerien statuksesta, voin paljastaa että kuherruskuukausi KDEn kanssa on ohi ja palasin takaisin ion3:n hellään huomaan. Kun oikeasti pitää saada jotain aikaiseksi, niin turha karkki karsitaan pois. Samalla vaihdoin Thunderbirdin takaisin muttiin, selain jääköön vielä graafiseksi

Ja sukkulaakin ollaan taas yrittämässä taivaalle, tosin sääennuste näyttää kehnolle. Ajan tasalla voi pysyä vaikka spaceflightnow.com:n tai ESA:n columbus blogin avulla.