Askarreltiin vanhoista maito- ja mehupurkeista taloja ja tehtaita, kiinnitettin ne paperille ja sitten mainoksista leikattiin maisemaa ympärille. Se mitä ei löytynyt mainoksista, sen pojat piirsivät itse. Sitten kasa pikkuautoja ja mielikuvitus valloilleen.

Viime viikonloppuna sain tehtäväksi tehdä taar voors -miehen naamarin ja miekan. Vaikka peukalo on keskellä kämmentä ei lopputulokselle irvistelty. Miekka oli turvaversio jolla ei voi toista vahingoittaa vaikka tahtoisi. Ja välillä taisi tahtoa löytyä.

Auton pesu, pehmytharjalla, imurointi ja kesäkumit alle. Vaikka viimeaikoina on kovin varoiteltu, käytin auton mukana tullutta tunkkia. Miehistä itsetuntoa kohottaa, tässä sitä niinkuin autohommissa, ihan itse. Melkein piti kaivaa akkuporakone esille, jos olisi jotain ruuvattavaa. Sitten se meni ohi.

Illalla olisin voinut antaa paljonkin jos olisi kanavoileipien kyytipojaksi ollut edes pullollinen kylmää tuontiolutta. Totuuden nimissä on todettava, että maistuvat ne maidonkin kanssa.

Viimeaikoina vähäisestä vapaa-ajasta illalle on kilpaillut tietokone ja työkaverilta lainattu watchmen -sarjakuva. Olen koukussa. Kai sitä voi pitää aukkona sivistyksessä että tutustun vasta nyt.

Just nyt soi : Terho Keskitapio : Golden lady

Sitä huomaa tulleensa vanhaksi kun tiimipäivän jälkeisenä aamuna yrittää olla töissä virkeänä. Valomerkkikin tuntuu tulevan kovin myöhään. Mutta kerrankos sitä. Jonkinlaista nostalgiaa kai on se, että soitetaan kasariheviä ja keskustellaan siitä minkälainen oli commodore 64:n grafiikkamuisti.

Juuri kun viime viikonloppuna sain kaivettua pyörät esille ja huollettua (lue: rasvattua kettingit ja pumpattua ilmaa renkaisiin) ne, lupaa säätiedotus taas kylmenevää ja mahdollisesti lunta. Siirrän renkaanvaihtotalkoita taas yhdellä viikonlopulla.

Pääsiäinen rauhassa. Rovaniemellä oli vielä lunta nimeksi, pulkkamäkeäkin pystyi kokeilemaan. Tosin minä taisin olla se innokkain laskija. Muutama päivä "maalla" ja sitten takaisin sivistyksen (lue: langattoman verkon kantoalueelle) pariin.

Paluuliikenne Maanantaina oli tasaista, Pudasjärveltä lähtien kiltisti jonossa. Huoltoasemat ovat kasvattaneet kylkeensä hampurilais- tai pizzaketjun etäpisteen. Sellainen perinteinen huoltisruoka alkaa olla historiaa, tien päälläkin voi ottaa sen pahvipakatun ja lelun, ei yllätyksiä. Isoimmat ovat jo läpiyön syö-juo-osta -paikkoja. Vielä yökerho ja motelli. Ai, niitä on jo. Perinteiset Esson baarit jyrätään, ei pikkupaikkakunnan parlamentti voi hampurilaisbaarin pöytään kokoontua. Eihän siellä saa edes polttaa. Nyt ahkerat kuvaajat ensi kesänä tien päälle ikuistamaan wanhoja huoltoasemia, ei niitä enää kauaa ole.

Paluu arkeen, 5 päivää tuntui jo lomalta. Varmaankin osaksi siksi, kun ei ollut kotona. Samat hommat odottivat vielä, muutama uusikin oli ilmaantunut. Hihat käärittävä ja tartuttava toimeen.

Meneillään tuntuu olevan taistelu kevään ja talven välillä. Aamuun mennessä oli tullut ihan kiitettävästi lunta ja jo nyt aurinko tuntuu haluavan sulattaa kaiken vetiseksi mössöksi pikimmiten. Päättäisivät jo.