Selvisin viime viikonlopun euroviisuista ja jääkiekon finaalista. Rantasaunoin, mutta jätin koskessa käymisen myöhemmäksi. Kolmen päivän työviikko (rehellisyyden nimissä on sanottava, että tein kolmessa päivässä neljän päivän tunnit), sitten neljä päivää lomaa, olen elänyt sunnuntaita jo pari päivää.

Tietomaassa ihmeteltiin tänään, siivoamista viivytettiin tietenkin vielä huomiselle. Olen iltaisin kertaillut Band Of Brothersia pari jaksoa kerrallaan, toimii edelleen.

Työasemaan uusin Ubuntu, asennus simppeli. Aikaa menee siihen, että säätää kaiken niinkuin se oli ennen. Päivitystä odottavat myös serveri ja palomuuri. On se aika vuodesta.

Päivitys toi uudet versiot selaimesta ja RSS -lukijasta, kumpikin tuntuu tahtovan muistia reilusti enemmän. Editori sentään oli päivityksen jälkeen kuin entisellään.

len oli pitkä päivä. Kun urakan jälkeen homma kutakuinkin toimi, oli hyvä mieli. Batteryä, kahvia, musiikkia kuulokkeissa, siitä on pienet koodit tehty. Auto odotti tyhjentyneellä parkkipaikalla, oli jo pimeää.

Ergonomiatarkastaja käski laskea pöytää ja käski kääntää tuolin istuinosan 10 asteen kulmaan alaspäin. Näytöt taakse ja näppäimistö vaaka-asentoon. Oli niin ergonomista, kun tuntui tippuvan tuolilta ja sormetkaan eivät tavannet tuttuja näppäimiä. Vähin äänin väänsin säädöt takaisin tuttuihin ja turvallisiin. Muutaman vuoden päästä selkä- ja rannevaivaisena varmaan kaduttaa.

Hiljaista on ollut, ainakin tällä blogirintamalla. Lieneekö sanottava vähissä, kaikki on jo tullut kirjoitettua. Lisäksi olen uppoutunut yhteen koodausprojektiin joka tuntuu vievän koneaikaa.

Vaihteeksi Javalla koodatessa huomaa, että kotikone on vanha. Eclipse tuntuu vaativan leijonanosan muistista ja niistä vähistä megahertseista (niin, ei siis giga-). Töissä on selvästikkin tottunut liian hyvälle.

Sain watchmenin päätökseen. Nyt pitää vain ihmetellä miksi en ollut törmännyt tuohon aikaisemmin, olihan se sen verran huippu. Lukupinossa odottaa seuraavaksi Jörn Donnerin ja John Vikströmin "Elämme, siis kuolemme". Jotain aivan muuta siis.

Ja sitten on jääkiekko. Kerran vuodessa minutkin saa television ääreen urheilua seuraamaan. Olen uskaltautunut jopa varovaisesti kahvihuoneessa kommentoimaan pelejä, siitä on pieni askel autokeskusteluihin osallistumiseen. Porttiteoria.

Televisiosta tullut lentoliskodokumentti sai mielikuvituksen laukkaamaan. Täällä on ollut pienoinen dinosauruskuume vaihteeksi päällä. Pienet tutkijat tekevät omia dokumenttejaan, isompi haluaisi mikroskoopin. Hiekkalaatikolta löytyy runsaasti fossiileja, sitä rataa.