Tämän mukaan Suomesta on väkilukuun suhteutettuna aika lailla ESA:n astronautiksi haluavia. Enkä ihmettele, olisihan se hienoa. Olisi mielenkiintoista nähdä sukupuolijakaumaa, taitaa olla että poikalapsilla avaruuslentäjähaaveet ovat edelleen suositumpia.

Tässä taannoin kolleegan kanssa keskusteltiin, että vaikka sitä tietää että NASA on varsin byrokraattinen ja kankea laitos, niin silti olisihan se hienoa olla siellä töissä. Vaikka siivoajana.

Entäs LHC sitten. Sen parissa voisin työskennellä, vaikka ilmaiseksi, jos vaikka välillä pääsisi katselemaan laitetta. Isot koneet, mmm.

Avaruuden tai hiukkaskiihdyttimen parissa työskentelyn sijaan sitä säätää, jotta saataisiin paremmin rikottua kaikki ne protokollatoteutukset joiden päällä internet toimii. Ei sekään hassumpaa ole.

PS. Eihän kenelläkään ole heittää Jaiku -kutsua.

Kesäpäivän (onhan se kesä, kun juhannuskin jo meni) kunniaksi voi ohjelmistosuunnittelijakin pukeutua kesäasuun, lyhythihainen paitapusero sekä sandaalit ja sukat. Mutta ei shortseja, ne ovat kesäharjoittelijoilla, opasti aikanaan alan veteraani märkäkorvaa.

Polkupyörän selässä kuuntelin Teddy Rok Seveniä, joka on jäänyt valitettavan vähäiselle kuuntelulle. Leppoisaa jazzia ilman turhaa kikkailua, siivittää mukavasti.

En heittänyt talviturkkia pois juhannuksena. En, vaikka lapset heittivät. Laskin jäiden lähdöstä kuluneen vielä liian vähän aikaa. Sen sijaan rantasaunan viipyilevissä löylyissä viihdyin, tuore vasta (vihta, en ota kantaa) antoi löylyille lisäterää.

Pojat lienevät sisäistäneen kalastamisen olemuksen, tärkeintä on nauttiminen, kun kalastivat ilman matoa saaden mielikuvitussaalista. Minä tyydyin katselemaan ja valvomaan, että koskeen ei koukun lisäksi päädy pikkupoikaa.

Lomille on vielä pari viikkoa, siinä välissä John Mayall Helsingissä. Bugitietokanta näyttää siltä, että pitää vielä ennen kesää pinnistää. Tässä työssä virheiden tekeminen on niin tavanomaista, että firmassa pitää olla oma osastonsa niitä etsimään.