Kesäloma alkaa taittua päätökseensä, aamulla pitää kaivaa tavarat laukkuun ja suunnata kohti konttoria. Loman jälkeenhän sitä pitäisi olla virtaa ja intoa täynnä. Antaa kattoa.

Viimeinen lomaviikko on mennyt puuhatessa. Alkuviikosta pakattiin perinteisesti lapset, ämpärit, poimurit ja, tietenkin, eväät autoon ja ajeltiin lähitienoon metsäteitä sinistä marjaa katsellen. Ja löytyihän niitä, ihan mukavasti. Löytyi myös kavereita, sääskiä, paarmoja ja sitten jotain ainakin peukalon kokoisia lentäviä kammotuksia jotka varmaan vievät pikkulapsia mukanaan. Kun piti varustautua varsin peittävästi ja lämmintä oli parinkymmenen paremmalla puolen ilman sanottavaa tuulta, oli välillä se suurin hauskuus jossain muualla.

Vielä vähän pitäisi kuulemma saada kerättyä, niin että olisi ensi talveksi mitä syödä. Ja onhan tuore, vasta poimittu, aika makoisaa jugurtin, maustamattoman, kanssa.

Liikennepuistossa on ajeltu, välillä paikkojen käytyä tutuiksi ehkä jo liiankin vauhdikkaasti. Ja yksi lasten näytelmä käyty katsomassa.

Viikon aurinkoisimmaksi päiväksi onnistuttiin vierailemaan Hailuotoon. Lauttamatkaakin hienompi elämys taisi olla kun kunnon turistityyliin pamautettiin auto matkalla uimarannalle (kun päätettiin käydä jossain muualla kuin Marjaniemessä) kunnolla hiekkaan kiinni. Siinä oltaisiinkin sitten oltu, jos paikalle ei olisi saapunut porukkaa mönkijöineen jotka auttoivat auton takaisin tukevammalle maalle ja neuvoivat vielä oikealle tielle. Ensi kertaa varten pitäisi muistaa että lapio ja köysi voisivat olla ihan hyvät olla mukana. Ja kunnon kartta.

En ole sitä uusintakaan Potteria käynyt ostamassa, kun en ole aikaisempiakaan lukenut. Olen niputtanut Potterin samaan nippuun Sopranosin, 24:n ja Da Vinci koodin kanssa, siihen en-ehtinyt-ajoissa-mukaan-enkä-nyt-viitsi-aloittaa -nippuun. Siitä on hyvä poimia kun on aikaa. Sen sijaan Gaimanin novellit ovat yhtä vaille luetut. Pitäisi varmaan vielä ennen loman loppumista lukaista se pois.

Viikon reissu pohjoiseen takanapäin. Pääasiassa leppoisaa oleilua, nähtiimpä sellainenkin ihme, että koodaaja vetää työhaalarin päälle ja antautuu ruumiilliseen työhön.

Saunomiseen ei päässyt kyllästymään, tuore vasta (vihta(?), en osaa vieläkään päättää) ja kylmässä (tästä oli eriäviäkin mielipiteitä) koskessa makoilu kyytipojaksi.

Paluumatkalla Kuusamossa kylpylässä. Lapset saivat läträtä sydämensä kyllyydestä. Minä hiivin muiden nukahdettua langattoman verkon kuuluville.

Kotimaisemissa vielä puolisentoista viikkoa lomailua ennenkuin alkaa paluu työmaalle. Valehtelisin jos väittäisin, että en ole lukenut työsähköposteja. Onko se heikkoutta.

Kirjakaupasta tarttui mukaan Neil Gaimanin Fragile Things. Suosittelen vaikken ihan kaikkea olekkaan vielä lukenut.

Jalkapallokerhossa palloa seurattiin mehiläisparven lailla. Kun tilaisuus tuli, niin heti potkua eikä niin väliä vaikka olikin oma maali. Punaposkisia, hikisiä ja märän kentän kastelemia mutta innokkaita olivat harrasteen jälkeen.

Ensimmäinen sadepäivä oli oikestaan ihan mukava. Kun ei kerran voi mennä ulos, niin voi hyvällä omallatunnolla ottaa rennosti. Makoilla sohvalla, lukea lehtiä, ajella muutaman kierroksen autoradalla. Sateen hetkeksi tauottua lapsille kuravaatteet päälle ja päästää pyörät irti. Ihmeellistä kuinka lätäkkö vetää puoleensa, jotain mahtavaa täytyy olla siinä kun pyörä halkoo rapakkoa veden lentäessä kaaressa. Uudestaan.

Mutta nyt alkaa jo riittää. Kun kerran on loma, niin pitää paistaa. Jos ei koko ajan, niin ei ainakaan niin kylmä saa olla että takki pitää heittää päälle. Onneksi luvassa on vähän lämpimämpää. Ehkä myös pohjoiseen, voin jo kuvitella itseni rantasaunan terassille kylmän oluen kanssa.

Viime yönä rauha katkesi kun poliisi jahtasi rattijuoppoa tuolla takapihan leikkipuistossa. Ilmeisesti parin kierroksen verran. Lintukodon rauha järkkyy.

Viime viikon pitkät työpäivät palkittiin, kun tunteja oli sen verran että lomille pääsi marssimaan jo paria päivää aikaisemmin. Nyt voisi tyhjentää pään työasioista ja keskittyä koodailemaan harrastusjuttuja. Ja leikkaamaan nurmikkoa, hoitamaan lapsia, laittamaan ruokaa ja muuta sellaista mitä lomalla yleensä tehdään.

Lomapäivät eivät vielä ole kunnolla ehtineet alkaakkaan, kun sain jo lomakirjaksi varatun luettua loppuun. Kirjastosta puhtaasti tuurilla lainattu James Ellroyn White Jazz piti aika lailla otteessaan. Jopa niin, että illalla tuli palattua kirjan ääreen sen sijaan että olisi uppoutunut Internetin syövereihin. Vielä olisi John Derbyshiren Alkulukujen lumoissa odottamassa. Ja kirjastossa varmasti kasa Ellroyta jotka nyt vain pitää hakea.

Tuli myöskin testattua, että viisi kiloa mansikoita kestää melkein vuorokauden. Sitten ne on syöty. Takapihan miltei kahden neliön kasvimaakin tuottaa jo hyvin salaatteja, herneitä saa vielä odottaa.