Sitä on ollut parisuhteessa tarpeeksi kauan kun ei enää ylläty siitä, että "Ostetaan lastenhuoneeseen muutama säilytyslaatikko leluille lisää" johtaa siihen, että huoneessa ei mikään huonekalu ole enää entisellä paikallaan. Saatiin ne lelutkin uusiin laatikoihin. Eikä naapurimaan huonekalukauppaa mainittu kertaakaan, muistaakseni. Voiton puolella siis.

Työpaikan kahvitilanne paranee entisestään, kun työhuoneessa on jo toinen espressokeitin. Parempi kuin se minkä minä tänne toin. Varmaan hyvän kahvin syytä, että olin liekeissä Tekkenissä tänään. Korrelaatiota kahvin ja koodin laadun välillä pitää ruveta tarkkailemaan.

Tänään illalla voi seurata NasaTV:n streamista kun STS-118 laskeutuu (sään salliessa). Vaihteeksi laskeutuminen on ihmisten aikoihin, ensimmäisen laskeutumismahdollisuuden toteutuminen tuo sukkulan alas puoli kahdeksan aikoihin.

Leiri saatiin päätökseen, loppua kohti hieman kosteissa, mutta silti ihan kelvollisissa oloissa. Sunnuntaina pakattiin teltat ja muut kamat ja palattiin oikeitten ihmisten pariin. Väsymys ja muutaman päivän retkeily verottivat sen verran, että pikainen kiertokävely Berliinissä ei kaikkein vauhdikkaimmin mennyt. Illalla koneeseen ja yöllä kotiin, muutama tunti unta ja töihin.

Onneksi näitä leirejä ei järjestetä ihan joka vuosi, seuraavaa Chaos Communication Campia saa odottaa neljä vuotta, What The Hack on jo kahden vuoden päästä. Siihenhän pitää jo pikkuhiljaa alkaa valmistautua, nyt kun on jo pieni aavistus siitä mitä odottaa.

jtt @ chaos communication camp Kun johonkin hämärään aikaan yöstä löytää itsensä makoilemasta peilipallosta heijastuvan valon valaiseman kovikon keskeltä riippukeinusta entisen itä-saksan sotilastukikohdan keskeltä tuntuu välillä todellisuus kaareutuvan. Leiri sijaitsee entisessä lentotukikohdassa, joka on muutettu museoksi. Sulassa sovussa vanhojen MIGin raatojen kanssa on leiriläisten telttoja ja muuta. Paluu todellisuuteen täältä voi olla jonkinlainen kulttuurishokki.

Mutta palattava on. Tänään on viimeinen kokonainen päivä, huomenna on sitten purettava kamat ja alettava siirtyä kotimatkalle. Meillä se purkaminen on kohtalaisen triviaalia, mutta täällä on paljon porukkaa joilla purkaminen voi viedä aikaa. Isojen valoinstallaatioiden purkaminen vie varmasti aikansa.

Ennen huomista on kuitenkin vielä aikaa kuunnella kuinka WEP murtuu alle minuutissa ja kuinka Ruotsalaiset mursivat natsien salakirjoituslaitteen sekä katsastaa openmokon esittely. Ja varmaankin käydä katsomassa minkälaiset pirskeet Amerikkalaiset ovat saaneet järjestettyä omaan kyläänsä ja käydä laulamassa humppaa OpenBSD:n teltalla kuten muinakin iltoina. Ja ehkä saada hieman koodia kirjoitettua, sitähän, loppujen lopuksi, aika moni täällä tuntuu tekevän.

Mielenkiintoista on huomata, että näissäkin piireissä isot nimet ovat oman lajinsa rokkitähtiä heitä seuraavine seurueineen kaikkineen. Ei puuttunut kuin kirkuvia tyttöjä.

jtt @ chaos communication camp Kun aamulla ei vaan se pitkään nukkuminen onnistu, vaikka tänään ei edes auringon paahde lämmittänyt eiliseen tyyliin telttaa aamukahdeksalta jo saunamaiseksi, niin osuvaksi ratkaisuksi osoittautui nousta aikaisin. Suurimman osan leiristä vielä nukkuessa ei suihkuun tarvinut jonottaa, sieltä tuli lämmintä vettä ja aamupalasettiäkin löytyi ilman jonoja.

Päivä menee varmaan samaa rataa kuin eilenkin, olen yrittänyt käydä kuuntelemassa mielenkiintoisia puheita, joista osa on osoittautunut hyviksi ja osa ei niin hyviksi. Niinkuin aina. Illalla sitten se kun vaan ollaan, nautitaan virvokkeita.

Eilinen sää oli miltei 30 asteen lämpöä ja ilkeän päivätähden paistetta. Nesteitä piti muistaa nauttia. Tänään vaikuttaa kosteammalta, mutta varsinaista vesisadetta ei, vielä, ole. Aika moni porukka näytti panostaneen erilaisiin uima-altaisiin joita paikalla pörräävä paloauto sitten joutessaan täytti. Telttamme lähistöllä majailevan ruotsalaisporukan uima-allas ajoi miltei hakemaan pohjoismaista synergiaa, mutta suomalaiseen tyyliin olimme hiljaa kateellisia.

Mielenkiintoista on myös se, että huolimatta siitä että täällä alkoholille ei varsinaisesti irvistellä en ole onnistunut vielä huomaamaan yhtään tappelua, oksentelua tai reitille sammuneita. Ehkä kaikki vain tapahtuu telttojen sisällä.

Verkko on läsnä kaikkialla. Suurimman osan ajasta jopa toimivana, mitä nyt pieniä ongelmia dhcp:n kanssa. Wlan helpottaa asioita melkoisesti, kun joka puolella on tukiasemia, virallisia ja ei-virallisia, periaatteessa ei ole niin väliä mihin istahtaa ja koneensa avaa. Palomuuri tosin kannattaa pitää päällä, johtuen jo osallistujakunnan laadusta.

jtt @ chaos communication camp Ensimmäinen yö leirissä takanapäin. Seurueemme saapui perille eilen illalla pimeän jo laskeuduttua. Leiri oli varsin vaikuttavan näköinen pimeässä kaikkine valoineen ja erilaisine rakennelmineen. Joka puolella istuu hakkereita koneiden ääressä.

Ehkä vastoin odotuksia nörttiryhmämme sai kuin saikin teltat pystyyn varsin nopeasti ja infrastruktuurin rakentaminenkin onnistui. Telttanaapureihin tutustuu nopeasti, kun käy ruinaamassa sieltä uplinkkiä nettiin ja mahdollista paikkaa jatkojohdossa josta saa vedettyä sähköt ryhmälle. Nyt intternet tulee n:n teltan kautta, kuten sähkökin. Mutta en valita niin kauan kun toimii.

Nyt pitäisi pikkuhiljaa jalkautua ja käydä ainakin hakemassa jostain kahvia (bongasin eilen yöllä ainakin kaksi paikkaa josta sai espressoa) ja mahdollisesti vähän aamupalaa.

Jos jostain kumman syystä tätä blogia lukee joku, joka on täällä leirissä, laita sähköpostia ja/tai tule nykäisemään hihasta.

Paluu töihin tapahtui jo reilu viikko sitten. Vähän orientoitumista ja sitten paluu arkeen ja nyt ollaan kuin mitään lomaa ei olisikaan ollut. Muutama päivä olisi vielä käytettävissä. Pitää harkita ne tarkkaan.

Olen viime päivinä valmistautunut leiriä varten. Onhan se hauska pakata rinkkaan teltan ja makuupussin lisäksi n metriä verkkokaapelia ja jatkojohtoja. Ja tietokone. Ehkä ehdin päivittää leirin aikana, ehkä en. Ei se ainakaan yhteyden puuttumisesta pitäisi olla kiinni.

Pitää vielä kehua viime viikonlopun Elojazzin aittatorin lauantain konserttia (kun en ilmeisesti saanut tuonne jo toinen jalka haudassa olevalle saitille sitäkään tehtyä). Olipa kerrassaan hienoa menoa.