Eipä sitä minnekkään kirjaostoksille ehtinyt. Levoton yö antoi ensiaavistuksen ja kun kolmivuotias sanoo, että "korvassa on tikku" on parasta käydä lääkärin puheilla. Korvatulehdus, antibioottikuuri ja pari kotipäivää.

Tänään ei kuumettä enää niin paljoa, leikitään pikkuautoilla ja pelataan jalkapalloa. Jää työviikko vähän lyhyeksi.

Töissä aika meni sykäyksin. Kuulokkeet päähän ja pois, vierähti pari tuntia. Soitin mp3 -kokoelmaa randomilla, en rekisteröinyt suurinta osaa kappaleista, sormet juoksivat näppäimistöllä.

Veetin kanssa iltapäivällä liikuntaleikkikoulun kanssa "suunnistamassa" ainolan puistossa. Ilmassa oleva kosteus tiivistyi vaatteisiin, rastit löydettiin kuitenkin.

Käveltiin Ainolasta keskustaan, lisäsin matkahaluja lupaamalla pillimehua. Matkalla ihmeteltiin soivia kirkonkelloja ja porttikongissa läppäri sylissä kyyristeleviä.

Kotimatkalla seurattiin moottoritien valojen helminauhaa, pienet silmät alkoivat painua takapenkillä kiinni. Kotona iltapalaa, pesut ja nukkumaan. Paitsi että toista ei väsyttänyt, ei ennenkuin oltiin jo lähempänä yhtätoista.

Huomenna myytänee yliopistolla taas käsikirjaston kirjoja, ehkä käyn katsomassa. Hyllyssä on aina tilaa vielä yhdelle algoritmikirjalle.

Viikonloppuna siivosin työhuoneen kaapit. Aikamoinen määrä tavaraa on ollut säilössä odottamassa käyttöään. Vanhoja verkkokortteja, koaksiaalikaapelia, T-liittimiä, RedHat Linux 4.2 -romppuja, manuaaleja ja ajurikorppuja raudalle joka on hajonnut jo puoli vuosikymmentä sitten. Säästin vielä laatikollisen kaikkea sellaista jolle voisi kuvitella löytävänsä käyttöä, korppuasema - kai sitäkin voi vielä tarvita, voipi sitten vuosikymmenen päästä taas arvailla että miksi tuokin on säästetty. Seuraavaksi pitäisi siivota työhakemistot tietokoneelta, ne ovat kulkeneet mukana käyttöjärjestelmästä ja koneesta toiseen eikä niistä juurikaan ole mitään koskaan tuhottu. Nykyinen halpa levytila pitää huolen että voi rauhassa antaa kertyä tavaraa.

Auton ikkunaa aamulla raaputtaessa tulee mieleen, että voisi jo alkaa pikkuhiljaa asentelemaan sisälämmitintä. Pyörä saanee siirtyä virallisestikkin jo talviteloille (ei sillä, että olisin tässä lähiaikoin kovin innokkaasti enää polkenut) ja pitänee vaihtaa kesähattu talvihattuun. Se on varma syksyn merkki.

Miehinen itsetunto otti kolauksen kun tajunta karkasi kesken verikokeen eilen aamulla. Laitoin sen myöhään menneen Metallica -dokumentin ja syömättömyyden piikkiin ja kävelin pystypäin ulos.

Syysflunssa on tausta-ajossa, selvästi syö jo resursseja ja välillä tuntuu sekoittavan pointtereita. Tatu jäi jo kotiin levähtämään lievässä kuumeessa, Veetin kanssa lähdettiin kirpeässä aamuilmassa kukin omaan päivähoitopaikkaamme.

Puhelinyhtiöltä ilmoitettiin että on aika päivittää VDSL -aikaan, siirtoa seuraavana aamuna oli keskuksessa jokin rikki ja palomuurikin päätti sekoilla ppp -neuvotteluiden kanssa. Siitä päivän katko, eli ei irkkiä tai musiikkia työmaalle, tuottavuus romahtaa. Nyt tuntuu taas toimivan.

Tatun syntymäpäiviä juhlittiin tänään, muutaman päivän etuajassa, lapset olivat iltapäivään mennessä saaneet itsensä sokerilla aikamoiseen vauhtiin. Taannoin katsottuun elokuvaan liittyvä oheiskama oli suosittua. Punaista autoa ei saanut edes isoveli lainata.

Uuden työviikon jo häämöttäessä ajattelin vielä NYPD Bluen viimeisen kauden alkujakson tiirata. Vaikka paras terä on sarjasta jo aikaa sitten hioutunut, ei oikein voi jättää katsomatta, onhan siinä vielä Andy.

Pieni aavistus syysflunssasta on ilmassa, olo on sellainen odottava. Lapsiakin yskittää ja nenä valuu. Sairaslomapäiviä tiedossa.

Avaruudessa Atlantis irtautui avaruusasemasta ja kuvasi (real video) hienoa kuvaa uusilla aurinkopaneeleilla varustetusta avaruusasemasta.

Syksyn saapumisen merkkinä jäätyneen autonikkunan lisäksi on teknologiakylän yhteisöparkkipaikan täyttyminen. Kahdeksan jälkeen alkaa olla jo täyttä, puolen päivän aikaan etsitään jo hajapaikkoja. Kohta tulee talvi ja taistelu lämpöpaikoista. Silloin nopeat syövät hitaat.

Teen empiiristä tutkimusta siitä parantaako espressokeitin työpöydän nurkalla tuottavuutta. Ainakin pysyy valveilla vähän pitempään. Työpisteelle kuuluu myös panoulu, voisi perustaa vaikka underground internet -kahvilan.

Jos perjantaina lähtee viimeisenä konttorista, onko silloin ahkera vai vain typerä.

Poikien päiväkodissa on havaittu täitä. Se aiheuttaa jonkinlaista hysteriaa ja (haamu)kutinaa. Säännöllisiä tarkastuksia ja jokainen epäilyttävä löydös on tutkittava tarkkaan. Tuo lisäkutinaa muutenkin kiireiseen päivään.

Tällä viikolla on ollut uimakoulua ja liikuntaleikkikoulua. Tatun polskiessa ohjatusti, Veetin kanssa polskittiin muuten vaan, tosin polskiminen loppui kun vesiliukumäki testattiin ensimmäisen kerran. Sen jälkeen mentiin vaan siinä, tai Veeti meni, kun oli jo niin iso että ei halunnut isän kanssa laskea. Sopi minulle.

Avaruudessa on rakenneltu, olen syrjäsilmällä seurannut edistymistä. Töitäkin pitää tehdä, ei ole aikaa seurailla huikaisevan jännittäviä avaruuskävelyhetkiä suoraan streamista.

Viikonlopun satoa; Atlantiksen lähtöyritykset, viimeisellä yrittämällä matkaan. Katsottin suorana, pari pientä aikoi isona astronautiksi, yksi iso on jo luopunut toiveesta. Laskeutuminen taitaa sattua pahasti työajalle.

Markkinat turkansaaressa, oltiin paikalla jo hyvissä ajoin. Mukaan pari purkkia hilloja, hunajaa, valkosipuliletti, pari kiloa tuoreita omenoita ja vastanostettuja porkkanoita. Luomua, tottakai.

Hunajan varasin jo itselleni, uskomattoman hyvää lusikalla suoraan purkista. Muistan kuinka joskus kauan sitten saatoin nojatuolissa istuessa, kirjaa lukiessa, kauhoa kohtalaisia määriä. Nykyään voi välillä herkistellä ja sekoittaan bulgarian jugurttiin.

Pojat olivat levottomia koko viikonlopun, energiaa tuntui olevan ja se kanavoitiin keskinäiseen nahisteluun ja yleiseen tottelemattomuuteen. Lukemattomia puhutteluja, niiden opetukset vähän aikaa muistissa ja sitten toinen jo yllyttää toista entistä hurjempiin juttuihin. Sitten välillä kammetaan syliin, hierotaan poskea poskea vasten ja ollaan oikein mussukkaa.

Tarhasta on selvästi tarttunut eräänlainen arvojärjestys. Kun Minä olen näin (neljä sormea), Tatu on näin (kaksi sormea) ja Jaakko on jo näin (viisi sormea) on samalla selvää kuka on se kovin jätkä. Ja Tuota me ei ainakaan aleta kun se on vain näin (kaksi sormea). Aamulla kysytään sitten Alakko nää mua ja kaveri vastaa joo ja sitten mennään jo.

Tänään minulta kysyttiin että Isi, kuinka vanha sinä olet?, kunnioittava hetken hiljaisuus laskeutui kun sanoin että ei riitä yhden ihmisen sormet eikä varpaat, mutta jos lasketaan kaikkien kolmen sormet yhteen niin ollaan aika oikeassa.

Aamulla kärryssä pyörän perässä tuntui olevan välillä ahdasta. Työviikon viimeinen päivä taisi painaa jo perheen pienimpiäkin. Kuivasjärvi oli tyyni, pysähdyttiin hetkeksi katsomaan sorsia.

Huomasin työpistettä vaihtaessa että muutamassa kuukaudessa onnistuuu keräämään jo aikamoisen määrän tavaraa ympärilleen. Nyt on pöytä puhdas, hetken. Kahvin kanssa munkkia, aamu alkaa mukavasti.