Tietomaassa jälkikasvun kanssa. Vaikka näyttely ei viime kerrasta ollut juurikaan muuttunut, niin kiinnostavaa riitti. Jättielokuvaan ei pienempi vieläkään uskaltautunut. Minä olisin viihtynyt lentosimulaattorissa pidempäänkin, lapsista katseleminen oli tylsähköä. Pakolliset pullat vielä kahviossa.

Säätiedotuksen lupailtua lämpimien vielä jatkuvan siirsin renkaiden vaihtoa taas eteenpäin. Saa nähdä kostautuuko.

Bioniclet, turtlesit ja puujunarata. Ne valtaavat taloa. Vaikka juuri olisi kerännyt ne laatikkoon tai paimentanut lapset keräämään, ovat ne taas hetikohta jossain edessä. Lasten oma huone on niille selvästi liian pieni, kun niin laajentavat elinpiiriään.

Syyslomaviikko, ilma on ainakin sen mukainen. Lomasta ei tosin ole tietoakaan, lapset sentään saavat vähän lomailla. Töissä sen sijaaan on pitänyt kiirettä, ajoittain niinkuin tapana on.

Ja STS-120, on taas se aika.

Viimeisten viikkojen aikana tapahtunutta: Lapset tarhaan, töitä, lapset tarhasta. Tarpeen mukaan kaupassa, viemässä lapsia harrastuksiin tai tekemässä kotitöitä. Vaimo ja lapset nukkumaan, koneen äärelle istumaan. Unta, ja aloitetaan alusta.

Ehdittiin irroittautua sen verran, että myöhäiselle syysretkelle syötteen tienoille. Mökissä oli rauhallista, ilma mitä parhain kun kierrettiin muutaman kilometrin lenkkiä metsässä. Makkarat nuotiolla kodassa, kuumaa kahvia kuksasta. Olisi voinut olla pitempäänkin.

Antauduin operaattorin auliiseen syliin. On h-y-v-i-n vaikea vastustaa kun tarjotaan puhelinta ja N800 Internet tablettia samaan pakettiin. Leluilla, leluilla minut saa tekemään mitä tahansa.

Olen pari päivää pyöritellyt tuota "surffilautaa" ja pääsemässä sinuiksi sen kanssa. Pian pitäisi alkaa tutustua siihen softankehitysympäristöön, ennustettavissa kotiprojektien määrän kasvua. Kukahan lisäisi tunteja vuorokauteen.

Guardianin verkkoversiosta löytyi hauska artikkeli kirjailijoiden kirjoitushuoneista [via kasa]. Tuon innoittamana esittelen huoneen, jossa suurin osa työkseni tekemästä koodista syntyy. Työhuoneeseen nyt ei voi liittää sellaisia pyhätön kaltaisia mielikuvia mitä kirjailijan kammioon. Mutta jonkinlainen tuntu näillä tiloillakin täytyy olla, kun niissä päivä toisen jälkeen jaksaa raataa.

Työhuoneeni -eihän se toki pelkästään minun ole, jaan sen kolmen muun kanssa- on firman perimmäisessä nurkassa. Täältä on pitkä matka niin vessaan kuin kahvihuoneeseenkin. Toisaalta, täällä perällä on rauhallista. Huone on aina hämärästi valaistu, kaikki asukkaat tykkäävät työskennellä hämärässä, valojen sytyttelijää katsellaan aina vähän kummaksuen.

Työpöytä on sijoitettu niin, että pöytä on ovea kohti ja selkä vasten ikkunaa, josta avautuisi, jos sälekaihtimet olisivat joskus auki, näkymä naapurifirman parkkipaikalle. Seinää reunustaa kaapisto ja liitutaulu, jonka sain viimein raahattua paikalle. Pöytä on yleensä luovan kaaoksen vallassa, on pari mukia täynnä kyniä, muistikirja, vajaan puolen litran termosmuki kahville, juomapullo vedelle, puoli laatikollista battery -tölkkejä (joista suurin osa tyhjiä), satunnaisia papereita, lähinnä speksejä, debuggiprinttejä ja sellaisia. Kaksi monitoria, Happy Hacking -näppäimistö, hiiri ja espressokeitin ja tykötarpeet. Pieni hylly kirjoille, jossa protokollaspeksejä ja -kirjoja, pari ohjelmointia käsittelevää kirjaa ja satunnaisia manuaaleja mappeihin printattuna. Monitorien alla piileskelee pehmopingiviini.

Pöydällä lojuvat myös kuulokkeet, jos eivät satu olemaan päässä. Pöydän alla on laatikosto, jota tuskin tulee käytettyä kun kaikki tarpeellinen lojuu jo pöydällä.

Näissä tiloissa sitä jaksaa puurtaa softaa, jolla rikotaan toisten softaa. Millaisessa tilassa sinä työskentelet?