Viikko on mennyt poikia hoitaessa. Ei mitään vakavaa, sellaista pikkukuumetta että ei tarhaan voi mennä, mutta jaksaa kuitenkin riehua. Ensin toinen pahemmin kipeänä ja sitten toinen. Yöllä on levotonta kun yskittää ja muutenkin on vaikea nukkua.

Kun on muutaman päivän ollut kotosalla, Tiistaina taisin viimeksi käydä töissä, alkavat seinät olla lähellä. Myös pojilla, joilla varmaan olisi jo hinku ulos. Toivottavasti alkaa tästä pikkuhiljaa asettua.

Kasablogi haastatteli Ville Rantaa Muhammed v2.0 -jutusta. Tämä on enemmän kuin mihin paikallinen maakuntalehti on asian suhteen pystynyt.

Harmaat pilvet syytivät vettä koko viikonlopun, päivälläkin tuntui olevan hämärää, kun aurinkokaan ei näyttäytynyt. Rakennettiin sitten linnoja, leikittiin autoilla ja luettiin kirjoja.

Tänään iltapäivällä ajeltiin Iistä kyläilemästä hämärtyvässä iltapäivässä. Red Hot Chili Peppersin uusinkaan ei estänyt silmien painumista kiinni takapenkillä. Näytti kuin olisi voinut tarttua matalilla roikkuvista pilvistä kiinni.

Blogeja lukemalla voi päätellä Juicen kuoleman koskettaneen monia. Kyynikko minussa näkee jo levy-yhtiön herran suunnittelevan mustakantista kokoelmaa, vielä ehtii joulumarkkinoille jos on oikein nopea.

Siirryin taannoin käyttämään RSS -syötteitä blogien seuraamiseen, pikkuhiljaa seurattavien listaan on valikoitunut kompakti kasa blogeja ja uutisvirtoja. Elämä oli hyvää, informaatiotulva hallinnassa.

Muutama päivä sitten päivitin työkoneen käyttöjärjestelmän. Ihan vain sen takia, että uudessa versiossa olisi toimiva dualhead -tuki. Olihan siinä, nyt kahden monitorin aluelle saa levitettyä neljä vim -ikkunaa sujuvasti. Elämä oli hyvää.

Aika pian kuitenkin hoksasin, että käyttämääni RSS -lukijaa ei saa asennettua päivitettyyn käyttöjärjestelmään, kun se vaatii toisesta ohjelmasta version y vaikka tarjolla ei ole kuin versio y-1. Öljytyn koneen lailla toiminut informaatiohallintajärjestelmäni alkoi murentua. Blogien lukeminen blogilistan kautta on kankeaa, eikä sinne tietenkään saa tilattua ulkomaalaisia blogeja. Näkemättä jää myös uutisvirrat. Olin jo ehtinyt tottua siihen, että vaivalloisen päivitysten hakemisen ympäri verkkoa hoitaa ohjelma ja tarjoilee sitten minulle kattauksen tietotulvaa jonka voi vilkaista kun on aikaa. Elämä on vaikeaa.

Nyt pitää joko selvittää riippuvuushelvetti, siirtyä käyttämään jotain toista lukijaa (onko linuxille mitään muuta säällistä RSS -lukijaa kuin liferea) tai yrittää vielä kerran web -pohjaisilla aggregaattoreilla. Ja töitäkin pitäisi tehdä.

Märkää ja pimeää on taas, lumen pikkuhiljaa huvettua. Aamulla mentiin autolle kahden taskulampun valokiilojen pomppiessa. Iltapäivällä tarhan pihalla kahden pojan iloiset halaukset, kuravaatteissaan, leikeistä likomärkinä.

Eilen iltasella wokkailin itselleni eväsruokaa, olematta turhan hiljaa, sain puuhastella rauhassa. Mutta sillä samalla hetkellä kun oikaisin nojatuoliin ja napsautin tv:stä työläistä muistaen keskiyölle ajoitetun poliisisarjan kuului askelten ääni, nyrkki hieroo unista silmää ja "tulisitko vähäksi aikaa viereen".

Niinhän se vesisade tuli ja teki temput. Piha on kuin perunapeltoa. Vetistä sellaista. Onhan riemua huomenna kiskoa kuravaatteita pojille kun kuitenkin haluavat ulos. Jos eivät halua, niin hyppivät sitten seinille oltuaan päivän sisällä. Pitää keksiä ohjelmaa. Ja ei, videot eivät ole ratkaisu.

SK:n välissä tulleessa TV -ohjelmalehdessä kerrotiin uudesta tv-sarjasta, jossa matemaatikko auttaa ratkaisemaan rikoksia. Sehän on hienoa. Tietenkin voi vähän snobbailevasti hymähdellä kun jutussa kerrotaan näyttelijän todenneen että "Ehkäpä joku tulee ja sanoo voittaneensa matematiikan nobelin, koska kiinnostui aikanaan minun sarjastani".

Olen jo muutaman kerran huomannut unohtaneeni valtaosan oppimastani matematiikasta. Jos haluaisi ylläpitää taitoja, pitäisi jaksaa harrastaa, olla kiinnostunut tai, oh, jatko-opiskella. Vaikka aikanaan toisin uhosin, näyttää tietokoneista tulleen työ ja harrastus. Matematiikan kirjat ja luennot pölyttyvät kaapissa odottamassa, että jos sitä vielä joskus.

PS: Tarmo Koivisto jatkaa Mämmilää Suomen kuvalehdessä. w00t.

Viime kirjoituksesta onkin näemmä jo jonkin aikaa. Syynä taukoon olkoon vaikka kiire, laiskuus, "parempi tekeminen" ja sanottavan puute. toisaallakin on ollut hiljaista, takataskussa olisi pari juttua jotka vain odottavat tietään näppäimistölle.

Joulu tulee, onhan jo Marraskuun puoliväli. Sen huomaa mainoskasan kasvamisesta, joka johtaa siihen, että lapset haluavat joulupukilta yhtä sun toista. Siitä taas seuraa se, että voi uhkailla lapsia käyttäytymään, koska muuten ei joulupukki tule. Tai ei ainakaan tuo toivottua lahjaa.

Kunnon työläisen tavoin olen alkanut keräämään joulun välipäiviä tuntisaldoon. Eilen vietin kaksi kolmasosaa vuorokaudesta työmaalla, espressokoneesta oli taas hyötyä.

Pojat kyselivät että miksi aamulla on pimeää, onko nyt yö. Lohdutin että kyllä se pimeys tästä vielä taittuu. Kunhan vielä hetken päivät lyhenevät. Viikonlopuksi luvattu lämpö tietenkin vie vielä lumenkin maasta. Juuri kun jo toivoin että tämän vuoden loska olisi jäänyt tulematta.

Huonekalukauppa on avattu vähän pohjoisemmaksi ja hehkutus on kova. Tyydyn tuhahtelemaan. Kuitenkin salaa pelkään, että kun seuraavalla kerralla lähdetään ajamaan Rolloon, voi reitti kulkeakkin Kemin kautta. Jos ihan vain katseltaisiin.

Pakkasaamut tulivat ja yllättivät, aivan kuin ne lumisateet autoilijat. Joka kerta. Pitää pukeutua siten, että selviää paleltumatta pyrähdyksistä koti-auto, auto-päiväkoti, päiväkoti-auto ja auto-työpaikka, mutta kuitenkin niin että ei sitten läkähdy konttorissa. Läkähtyminen on tosin nyt aika kaukana, kun toimiston lämmitys toimii vähän kehnosti. Paikkaan espressolla.

Konttorikompleksin parikkipaikat ovat selvästi ylibuukattuja. Seitsemän aikaan on tilaa reippaasti, kahdeksalta vielä hajapaikkoja ja yhdeksän aikaan kierretään rinkiä ja yritetään arpoa autolle paikkaa jostain. Jos erehtyy autolla jonnekkin lounaalle, on edessä taas uusi kiertäminen. Eväslinjalla kannattaa.