/var/log/jtt.joulukuu-2004

Luvassa katsaus siihen mikä oli kuluneen vuoden tarjonta musiikkirintamalla. Uutuslevyjä ei tullut ostettua kovinkaan paljoa, jonkin verran on tullut kartutettua kokoelmaan "puuttuvia" levyjä ja muutamia ihan uusiakin tuttavuuksia levyhyllyyn on ilmestynyt.

Vuoden uutuuslevyistä odotetuin oli varmasti Beastie Boysin "to the 5 boroughs", jonka kehnoin puoli oli cd-version kopiosuojaus. Ei levy odotuksia pettänytkään, hieno old-school -tyylinen meininki läpi koko levyn. Hankin levyn aluksi kopiosuojauksen takia mp3 -versiona ja sittemmin ostin vielä vinyyliversion hyllyynkin.

Quintessencen levy "5 am" oli puoliksi heräteostos. En ollut bändiä juurikaan kuullut ennekuin levyn ostin, mutta en katunut. Myös yhtyeen ensimmäinen levy on hakusessa, jos ja kun se jossain alekorissa tulee vastaan.

Vuoden kehnoin uutuuslevy on Method Manin kolmas soololevy "Tical 0 The prequel". Alkaa usko mennä tähän nykyräppiin, ei ole sitä samaa kuin joskus.

Vuoden yllättäjä oli alekorista löytämäni Red Hot Chili Pepperssin tuplalive "Live in Hyde Park". Levyllä meininki on melkoinen, soundit kohdallaan ja materiaalia riittävästi. Kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä "Blood Sugar Sex Magik" on bändin ehdoton huippulevy. Tällä livellä materiaali on pääasiassa uudemmilta levyiltä, mutta soitannassa livenä on hieman enemmän sitä jotain mitä noilta uusimmilta levyiltä puuttuu.

Muut vuoden aikana ostetut levyt ovat sitten vanhempaa tuotantoa. Eniten taisi tulla ostettua Jimmy Smithin levyjä, alka paljon noita on tosin vielä ostettavanakin. Syksyn aikana aloin lämpenemään John Mayallin musiikille. Äijän blues on ihan menevää, mutta 70 -luvun jazzia ja bluesia yhdistelevät levyt osuvat. Ei ehkä niinkään yllättäen isä oli ostanut minulle joululahjaksi tuon kauden ehkä parhaimman levyn "Jazz Blues Fusion", vinyylinä tottakai.

Olen tämän vuoden aikana alkanut myös kuuntelemaan varsinkin töissä nettiradioita. Kaksi suosituinta taitaa olla kotimainen bassoradio ja varsinkin koodausmusiikiksi minulle sopivaa Drum'n Bassia soittava BassDrive. Hakusella olisi jonkin mukava jazzia soittava nettiradio, onko vinkkejä?

Tänään oli aika palata joululoman jälkeen taas töihin. Työpaikalla kaikki oli ennellaan, kuin olisi eilenkin ollut töissä. Nyt pitäisi olla intoa taas puurtaa, eiköhän sitä pikkuhiljaa taas jaksa.

Aasian tapahtumia on kauhisteltu ja uutislähetyksiä on tullut katsottua tavanomaista enemmän. Lapset pyörivät ympärillä, kun tv:ssä joku kertoo aaltojen vieneen vauvan sylistään. Vetää hiljaiseksi. Oulun kaupunki pääti peruuttaa ilotulituksen ja lahjoittaa rahat SPR:lle. Niin tehtiin mekin.

Veeti on ollut mahdottoman ylienerginen viime päivinä. Kaikki pitää tehdä vauhdilla ja jos kiukutellaan, niin kiukutellaan sitten kunnolla. Lisää vauhtia ja vaaratilanteita luo se, että Tatun on aina päästävä samaan paikkaan Veetin kanssa. Ja leikittävä samoilla leluilla. Vaikka kuinka tulisi päähän.

Kotipalvelinkin päätti kiukutella tänään. Kone oli mennyt sen verran solmuun, että ei toennut kuin käyttämällä virtoja pois. Web-palvelu tuntui jumista huolimatta toimivan. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, onkohan jotain rautaa menossa rikki. Sehän olisi oikein kivaa.

Palasimme kotiin joulureissulta tänään päivällä. Lähes viikon reissun jälkeen on mukava palata kotiin. Rovaniemellä satoi kuin tervetuliaisiksi pari päivää lunta ja takasi valkean joulun. Uskon matkailuyrittäjienkin olleen mielissään. Vajaa viikko meni nopeasti, pääasiassa oleskellessa ja syödessä. Minulle jouluruokakin maistui, lapsille taisi pyhien paras ateria olla ranskalaiset ja lihapullat. Joulupukki ei ehtinyt pojille tuomaan lahjoja kuin oven taakse, mutta hyvin tuntuivat kelpaavan.

Veeti vesirokko on menossa ohi ja siitä on selvitty yllättävän helposti. Koko aikana Veeti ei näppyjä ole juurikaan huomannut, eikä kuumettakaan ole pahemmin ollut. Tatu ei vielä ole osoittanut merkkejä taudista, mutta vielä on varoaikaa jäljellä.

Elämänlankaa internettiin päin ylläpiti matkan aikana puhelin ja kämmenmikro. Ilman yhteyttä verkkoon en siis onnistunut lomallakaan olemaan, kämmenmikroa lukuunottamatta pysyin kuitenkin tietokoneista erossa.

Auto starttaa piakkoin kohti Rovaniemeä, aika sammuttaa editorit ja päästää koodi hetkeksi kypsymään. Veetin vesirokko ei ole vielä osoittanut pahoja ärtymisen merkkejä, joten matka mennee suhteellisen vaivattomasti (huomaatteko jouluisen optimismin). Pakkasin mukaan lukematta jääneitä lehtiä, kirjan, muistikortillisen John Mayallin tuotantoa ja Algebra III:n luentoja. Osaan ehtinen tutustuakkin, suurin osa jäänee laukkuun.

Blogi jää joulutauolle, etäbloggaukseen soveltuva softa on vielä työn alla. Päivityksiä kannattaa odottaa ensi viikon puolella.

Useimmilta alalla työskenteleviltä on joskus lopetettu mielenkiintoinen projekti alta. Joskus projekti on ollut niin mielenkiintoinen, että tekisi mieli jatkaa projektin tekemistä kaikessa hiljaisuudessa. Kymmenisen vuotta sitten Applella kävi juuri näin. Lopetetun projektin parissa työskennellyt koodaaja jatkoi tuotteen tekemistä vaikka ei enää ollut edes töissä firmassa.

Toimistoon salaa hiippaileminen ja pitkien päivien tekeminen vain saadakseen ohjelmansa valmiiksi kertoo jotain siitä hakkerimentaliteetista joilla osaa opensource -projekteistakin tehdään.

I had none of the traditional power over others that is inherent to the structure of corporations and bureaucracies. I had neither budget nor headcount. I answered to no one, and no one had to do anything I asked. Dozens of people collaborated spontaneously, motivated by loyalty, friendship, or the love of craftsmanship. We were hackers, creating something for the sheer joy of making it work.

Veetin tauti alkaa varmistua vesirokoksi. Sen verran selkeitä tunnusmerkkejä on näkyvissä. Vielä eivät näppylät näytä menoa haittaavan, odotettavissa on kuitenkin kutisevampia päiviä. Tatulla näppyjä ei ole näkyvissä, mutta samantapaisia oireita kuin Veetillä muutama päivä sitten. Luvassa voi olla varsin mielenkiintoinen joulu.

Töissä pahimman kiireen laannuttua tulee sellainen vastareaktio. Pitää taas etsiä motivaatiota hommien tekemiseen, siinä mielessä huomenissa alkava joululoma tulee juuri sopivaan paikkaan. Tosin jos lasten sairaudet iskevät kovin päälle, niin voi lomailut jäädä hieman vähemmälle. Yhtä kaikki, työasioita tuskin tulee ajateltua.

Aamupäivä putsattiin ahkerasti taloa. Lapset pyörivät mukana "auttamassa". Tällä kertaa kuitenkin harja on mielenkiintoisempi siivousväline kuin imuri, jolla sai operoida jopa masentavan rauhassa.

Iltapäivällä oli veljen tytön syntymäpäivät, jonne kuitenkin vesirokkovaaran vuoksi lähdin vain minä. Lapset näyttävät vaihteeksi sairastuneen flunssaan. Molemmilla nenä vuotaa ja yöt ovat välillä aika rauhattomia. Veeti kaupusi eilen sohvalle, vaati peiton päälleen ja ilmoitti sairastavansa. Tatullekkin kertoi monta kertaa olevansa kipeä. Jos Veetiltä kysyi haluaisiko hän syötävää, oli vastaus aina "leipää ja porkkanaa". Parin päivän aikana on syöty monta leipää ja porkkanaa, sekä katsottu Muumin joulunodotusta videolta liian monta kertaa. Aina välillä sairastaminen unohtuu ja energiavaihe iskee päälle. Silloin ei näytä tauti tuntuvan missään.

Tatun nukahdettua päiväunille lähden hakemaan kaupasta unohtuneita ruokatarpeita. Kun palaan, on Veetikin simahtanut. Maru loihtii syötävää, talo on kummallisen hiljainen. Kesken ruokailun Tatu herää, mutta pienen ihmettelyn jälkeen nukahtaa uudelleen sohvalle.

Siirryn olohuoneeseen lukemaan Gaimanin Neverwhereä, Maru ja Tatu nukkuvat sohvalla. Pääsen kirjan loppuun ja oikaisen itseni toiselle sohvalle. Korviin kantautuu tietokoneiden tasainen hurina, Tatun ja Marun tasainen hengitys. Veeti pyörähtää sängyssään ja kuuluu kun jalka tai käsi osuu sängyn laitaan. Sitten on hiljaista, simät painuvat väkisin kiinni.

Perjantai-iltapäivä, takana työntäyteinen päivä, tai oikeastaan viisi. Mielessä siintää jo viikonloppu. Silloin voi jättää työasiat mielestä, mitä nyt yksi speksi pitää lukea ja kommentoida. Kotimatkan katkaiseen kaupassa käynti.

Märkä jään läikittämä asfaltti imee tehokkaasti valon, saaden kaiken näyttämään taas pimeämmältä. Uusi linnanmaan markettiparatiisi on perjantai-iltapäivänä suosittu. Kuljen kaupan käytäviä ristiin rastiin etsien sähköpostilla tulleen ostoslistan tavaroita. Olisi ehkä sittenkin pitänyt ajaa siihen tuttuun kauppaan, tulee mieleen kun etsin tiskiharjaa ja huomaan kiertäneeni ympyrää.

Pääsen lopulta kassalle, jonokin on onneksi lyhyt. Pakatessani tavaroita huomaan ottaneeni vain yhden muovikassin. Olen surkea pakkaaja, käytän kolme kassia tavaroille jotka Maru saa mahtumaan yhteen. Nyt olen omillani ja saan kuin saankin sullottua miltei kaikki siihen ainoaan kassiin. Seuraavaksi eteen tulee logistinen ongelma. Alko on samoissa tiloissa, mutta vienkö ensin tavarat autoon vai menenkö kantamusten kanssa ostamaan viinipulloa. Valitsen pitemmän tien, vien tavarat autoon ja palaan noutamaan juomaa.

Kun pääsen vesisateessa auton luo, en löydä avaimia taskusta. Tutkin uudestaan ja tunnen paniikin nousevan. Tarkastan, että enhän ole vahingossa unohtanut avaimia virtalukkoon. En, auton ovet ovat lukossa. Alan jo miettimään suunnitelmaa B, samalla kun käyn läpi taskuja. Yhtäkkiä tajuan, auton avain roikkuu ostoskärryssä. Samassa avaimenperässä on metallilätkä ostoskärryn panttilukkoon. Eikä tämä ollut edes ensimmäinen kerta.

Paluumatkalla viinakaupasta meinaan vielä lentää jäätiköllä selälleni. Samoin raahatessani ostoksia, työlaukkua ja päivän postia parkkipaikalta kotiovelle. Kotiovella Tatu huutaa "sssiiii", "akki" ja tahtoo ottaa hatun pois päästäni. Maru kantaa kantamukset keittiöön. Hengähdän.

Kuluva viikko on pyyhältänyt ohi vauhdilla. Juuri tajusin, että huomenna on taas perjantai. Päivät ovat kuluneet töissä, eilen menin lasten nukahdettua vielä käymään työpaikalla ja havahduin vasta pitkälti tämän päivän puolella lähtemään nukkumaan. Tänään pääsin jotenkin aamusta käyntiin ja unohdin väsymyksen, nyt alkaa pikkuhiljaa uni painaa silmiä. Ehkäpä tämä huomisen jälkeen helpottaisi, joululoma jo alkaa siintää edessäpäin.

Viikon kotimaisen internet -uutisen, Keskusrikospoliisin iskun finreactor -palvelua vastaan kuitenkin töiden lomassa onnistuin rekisteröimään. EFFi vetikin hyvin, ja sanoi lehdistötiedotteessaan iskujen osoittavan että tämänhetkinen tekijänoikeuslainsäädäntö on aivan riittävä laitonta verkkojakelua vastaan taisteltaessa. Varmasti ratsioilla on jonkinlainen peloitevaikutuskin, jos ei muuten niin varmaan aika monen pikku tiedostonlataajan kotona isän ja äidin mielessä käy tenavan harrastustoiminnasta mahdollisesti koituvan laskun suuruus ja pientä puhuttelua pidetään. Vielähän on pitkä matka siihen, että ketään olisi tuomittu. Käsittääkseni tulevat oikeusjutut eivät aivan läpihuutojuttuja ole kuitenkaan.

Kotona alkaa käymään jo aikamoinen pulina. Tatu on viime aikoina alkanut käyttämään ääntään yhä enemmän muutenkin kuin kiljumiseen. Vaikka sanat ovatkin vielä varsin hapuilevia, niin aina välillä hyvällä tahdolla saa jotain selvääkin. "Äiti" tulee jo ihan ponnekkaasti, "isi":n tunnistamiseen ei enää paljoa vaadita, mutta muut sanat vaativat koulutettua neuroverkkoa tai hyvää arvauskykyä.

Veetikin on hoksannut että Tatua pystyy hieman käsittelemään muutenkin kuin tönimällä. Poika houkuttelee Tatun tekemään kanssaan jotain kiellettyä (kiipeämään hyllylle, televisiotason taakse ym.) ja sitten jos kolttosesta jää kiinni, niin julistaa suureen ääneen, että "Tatu on taas pahanteossa". Parhaimmassa tapauksessa Veeti vielä esittää että on estämässä Tatua. Siinä on sitten jo pokassa pitelemistä.

Just nyt soi Red Hot Chili Peppers : Easily (live in Hyde Park)

Virkistysreissusta on selvitty hengissä, ilman suuria vammoja. Viikonloppu meni vauhdikkaasti, nyt olisi paikallaan pari lomapäivää kotosalla, mutta huomenna on taas koodattava. Pojat villintyivät vauhtiin kun pääsin kotiin ja Veeti suostui illalla jopa isän nukutettavaksi, joten olivat ehkä jopa hieman kaipailleetkin.

Reissulla tarttui mukaan pari levyostostakin, John Mayallin Lots of people -lp ja Beastie Boysin Ill Communication, joten ihan pelkästään täysin vatsoin ei reissulta tarvinut palata.

Tynkäviikko huipentuu firman pikkujoulu- ja virkistysreissuun. Viikonloppu vietetäänkin työkavereiden kanssa. Tarjolla olisi siis mahdollisuus saada katkeamatonta yöunta jonkin verran. Näin perjantain kääntyessä pian kohti iltapäivää, alkaa työntekeminen olla hieman katkonaista. Reissulla ei sitten puhuta työasioita, eihän.

Hieman haikein mielen reissuun kuitenkin lähden. Näinä kiireisinä viikkoina aika kotona lasten ja Marun kanssa on rajoittunut viikonloppuihin ja iltatoimiin. No, joulu on kuitenkin tulossa, ehkäpä silloin ehtii lomailla perheen kanssa.

Päivityksiä ei ole luvassa, mobiilibloggausta ei vielä ole implementoitu perl -härveliin. Eikä tulla implementoimaan vielä vähään aikaa. Serveri jakaa sivuja olettaen, että energialaitos ei muista katkolla ja yhteys ISP:hen säilyy.

Viime yötä tahditti säännöllisen epäsäännöllisesti Tatun heräily, tänä yönä tuntuu jatkuvan sama tahti. Ehkä pitäisi ladata elokuva jo valmiiksi DVD -soittimeen, niin voisi katsella leffaa poikaa hyssyttäessä. Hammas tai flunssa, vielä antaisin hampaalle hieman pienemmän kertoimen. Mustana hevosena tietenkin jokin suunnaton kaipuu isi/äidin syliin.

Juuri tässä ehtikin tottua hieman rauhallisempiin öihin, Veeti onneksi nukkuu vielä ihan mallikkaasti. Yöllä poikaa hyssyttäessä aika tuntuu hidastuvan, aika rauhoittumisesta nukahtamiseen tuntuu vievän tunteja. Kaikki äänet tuntuvat luonnottoman kovilta ja kun vihdoin pääsee takaisin sänkyyn uskaltaa tuskin hengittää kunnolla vaikka eri huoneessa onkin.

Päivän meeminä oli pistää mp3 -soitto-ohjelman shuffle päälle ja listata kymmenen ensimmäistä biisiä [via aivan liian moni]:

• Red Hot Chili Peppers : They're red hot
• John Lee Hooker : This is hip
• Dr Dre : A nigga witta gun
• Hive : Ultrasonic sound
• Beastie Boys : 3 the hard way
• Cream : Sweet wine
• Nils Landgren Funk Unit : mo stuff
• Soul Captain Band : Liikkuvat luut
• Dj Shadow : mutual slump
• Cream : Rollin and tumblin

Aika hyvä läpileikkaus tällä hetkellä levyllä lojuvasta musiikista. Yhtään Jimmy Smithiä ei settiin osunut, tosin.

Lunta tuli taas tänään mukavasti. Putsasin auton muutamaan kertaan ja kaupungissa käydessä tuulilasiin liimautuva lumi ja liukkaat tiet tekivät asioinnista hieman haasteellisempaa. Kun hetken aikaa käveli kaupungissa, palasi autoon ja ajoi takaisin konttoriin oli lahkeisiin tarttunut lumi sulanut mukavasti.

Pitkän viikonlopun kääntöpuolena neljän päivän työviikko tuo kiiren tuntua. Pian on jo taas perjantai ja niin paljon olisi muka tehtävänä. Loppuviikosta osaa jo suosiolla jättää osan seuraavalle viikolle.

Kun pääsin kotiin oli Maru jo lähdössä käymään kaverinsa luona. Jäin poikien kanssa telmimään. Energiatasot olivat korkealla, kiitos hyvin nukuttujen päiväunien. Leikit olivat vauhdikkaita, mutta niistä selvittiin ilman suurempia kolhuja. Kun pojat vihdoin nukahtivat oli hieman aikaa vilkaista päivän lehti ja surffata verkkosivut. Ulkona hiljalleen lumeen hautautuva lähiö näyttää jo uinuvan.

Viikovaihde tuli ja meni. Lauantaina lähdettiin rohkeasti käymään koko perheen voimin kaupungilla. Aika moni muukin oli päättänyt tehdä saman valinnan, jotenkin mieleen tuli Mertenin taannoinen kirjoitus. Tyhjin käsin reissulta ei tarvinut tulla, nappasin levykaupasta itselle joululahjaksi Red Hot Chili Pepperssin levyn "Live in Hyde Park" ja Everlastin ensimmäisen soololevyn "Whitey Ford sings the blues". Alekirjojen joukosta löytyi vielä hieno "The cover art of Blue Note Records vol. 2".

Illalla katsottiin vielä pari elokuuvaa, Monster oli ihan hyvä, Godsend ei niinkään. Lisäksi yritin vielä yöllä katsella Kill Bill vol2:n mutta uni voitti ennen elokuvan loppua. Muutaman tunnin unet ja uusi aamu.

Sunnuntai oli hieman enemmän lepäilyä. Päivällä käytiin kävelyllä ja vanhemmat kävivät saunomassa iltasella. Isenäisyyspäivän ohjelmassa oli piparien leipomista. Pojat innostuivat leipomishommista ja jaksoivat pari pellillistä tuottaa pipareitakin. Jossain vaiheessa Tatu keksi kokeilla voisiko taikinaa syödä. Sen jälkeen taisi suuhun mennä suurin osa käsittelyssä olevasta taikinasta. Illalla perinteisesti yritettiin katsella vieraiden saapumista linnnaan, lapsista ihmisten kättely tuntui ilmeisesti aika tylsältä ja pian olikin täysi hulina päällä.

Just nyt soi Everlast : Death comes calling

Joitain päiviä sitten uutisena oli, että Lycos jakaa näytönsäästäjää, joka lähettää sivunlatauspyyntöjä spammeissä mainostetuille verkkosivuille. Saman tyylisiä aktiivisia hyökkäyksiä on roskapostittajia vastaan toteutettu ennenkin. Vaikka en mikään roskapostin ystävä olekkaan, niin tällaisiin konsteihin turvautuminen vaikuttaa hieman arveluttavalta.

Esimerkiksi suomessa tuon näytönsäästäjän käyttäminen voi periaatteessa olla rikos, sillä se täyttänee tietoliikenteen häirinnän tunnuspiirteet ( kiisto: en ole asianajaja, eikä minulla ole mitään varmuutta että näin on). Lisäksi, jos vaikka yrityksessä kaikki työntekijät ottaisivat tuon näytönsäästäjän käyttöön, niin voisi sen lähettämistä pyynnöistä aiheutua ylimääräistä kuormaa firman verkolle. Vastaavasti tietenkin operaattorin verkolle ja niin edelleen. Lisäksi tietenkin on moraalisestikkin arveluttavaa turvautua tuollaisiin konsteihin, vaikka "hyvän asian" puolesta. Tämä näytönsäästäjähän tekee samantyylisen DDOS(Distributed Denial Of Service) -hyökkäyksen kohdesivustoja vastaan kuin mitä monet tietokoneita riivaavat madot ja virukset pyrkivät tekemään. Tämän päivän uutisten mukaan pari kiinassa sijaitsevaa sivustoa on tavoittamattomissa näytönsäästäjän aiheuttaman kuorman takia. Lisäksi myös Lycosin näytönsäästäjää jakeleva sivu on joutunut jonkinlaisten hyökkäysten kohteeksi.

Jos minä omistaisin jonkin niistä sivustoista, jota vastaan tuo näytönsäästäjä hyökkää, niin uudelleenohjaisin kaikein sivustolle tulevan liikenteen vaikka whitehouse.gov:iin tai lycosin omaan sivustoon. Sitten vain katselemaan, kuinka näytönsäästäjä ruuhkauttaakin täysin laillisen sivuston.

Taistelu roskasähköpostia vastaan on ilmeisesti kääntymässä netin käyttäjien tappioksi, kun tällaisiin konsteihin on turvauduttava.

Joulukuu alkoi varsin kylmänä, aamun lähtöä hidasti vielä kunnolla jäähän jämähtänyt tuulilasi. Konttorin lämpimässä ei kylmyyttä havainnut.

Pojat ovat tällä viikolla nukkuneet ihan kunnollisia päiväunia, joka vuorostaan vaikuttaa siihen että illat ovat menneet hieman myöhempään. Tämä taas johtaa siihen, että aamu ei ole alkanut perinteisen kuuden aikoihin, vaan joskus on nukuttu jopa lähemmäs kahdeksaa. Tatu tosin haluaa välttämättä käydä aamulla hieman ennen kuutta jonkin aikaa sylissä ennekuin jatkaa vielä unia.

Tänään Veeti ei kuitenkaan päiväunille oikein asettunut. Iltapäivällä Veeti teki palapeliä pöydän ääressä, Tatu oli nukkumassa ja Marun kanssa ihmettelimme kuinka yhtäkkiä tuli niin hiljaista. Siihenhän poika nukahti, pöydän ääreen kesken palapelin kasaamisen. Tosin heräsi sitten kun yritettiin sänkyyn siirtää, hetken torkahti kuitenkin.