Perjantaina sammutin konttorissa monitorit viimeistä kertaa tälle vuodelle ja painuin lomille. Iltapäivällä pakkattiin auto ja suunnattiin keula kohti Rovaniemeä. Tiet olivat kohtalaisen hiljaisia, pimeitä ja riittävän hyväkuntoisia, että ajaminen oli hauskaa. Matkalla bongailtiin revontulia, muutamia poroja tien varsilta ja yksi kettu.

Joulupukkia on jo alettu odottamaan, taisi iltasella jo Tatua hieman huominen jännittää. Kinkku on paistettu ja kuorrutettu, perunalaatikko imeltymässä ja ainekset muihin laatikoihin valmiina aamua varten.

Ei lumitilanne Rollossakaan kaksinen ole, sen verran että voi virnuillen sanoa joulun olevan valkea. Livahdin perinteiseen tapaan Aseman divariin, palasin tyhjin käsin, mutta hyvillä mielin. Selailu on pääasia. Pitäisi vielä päättää kuka vetää pukin roolin, olen jo valmistautunut arvan osumiseen.

Rauhallista Joulua

Sushilounas on nautittu. Pikkujoulut juhlittu, pitemmän kaavan mukaan. Jonkinlaisessa kohtuudessa pysyminen onnistui, kun seuraavana aamuna nouseminen ei ollut liian vaivalloista ja tonttulakkikin oli tallella. Pikkujoulukausi taisi olla kuumimmillaan, ainakin taksijonosta päätellen, onneksi viimeinen bussi kotiinpäin sattui kohdalle.

Viimeinen työviikko tälle vuodelle alkoi ainakin mukavasti pakkasilla. Pitkähkön pimeän ja kostean kauden jälkeen en pane ollenkaan pahakseni reilun kymmenen asteen aamupakkasta.

Elämä täällä märässä ja pimeässä on kulkenut tasaisesti kohti joulua. Taudit on sairasteltu, lapset palanneet normaaliin päiväjärjestykseen. Siis aamulla ei jaksettaisi pukea, eikä lähteä tarhaan. Iltapäivällä ei jaksaisi syödä, eikä oikein muutakaan. Tarhassa menee kuulemma päivällä oikein mukavasti.

Olen (tietenkin) seuraillut STS-116:n etenemistä. Eilen suoritti naapurikansan edustaja ensimäisen avaruuskävelynsä ja tänään on vuorossa huippujännittävä aurinkopaneeleiden "kasaaminen". Huomenna kai vuorossa jännittäviä sähkötöitä. Vähän niinkuin katselisi golfia. Hidastettuna. Huonolla kuvanlaadulla.

Loppuviikolle vielä luvassa ainakin yksi sushilounas, pikkujouluilua ja lasten serkun synttärit. Sitten syöksytäänkin jo pää edellä jouluun. Ja jonkinlaiseen lomaan, jolloin voi vaikka sairastaa sitä tautia jota olen yrittänyt vältellä.

Jatkuneen kuumeen syyksi paljastui korvatulehdus, tietenkin. Jospa se tästä. Projekti joulun välipäivien eteen jatkuu, istun hiljentyneessä konttorissa, kuulokkeissa soi Dream Theater, koodi alkaa pikkuhiljaa olla paketissa. Kohta voisi suunnata kotia kohti, tai ehkä pitäisi salaa ottaa harjoitusmatsia pleikkarilla, ei saisi työkavereilta niin pahasti turpaan.

Itsenäisyyspäivänä perinteitä noudattaen, katsottiin kun presidentti vastaanotti vieraita. Perinteinen piparien leipominen jäi viikonloppuun. Vapaapäivä keskellä viikkoa ja lasten hoitaminen kotona alkuviikosta on vähän sekoittanut päätä. Aamulla töihin lähtiessä oli ihan maanantaiolo.

Sitkeää on flunssa lapsilla, sitkeää. Yöllä ihmeteltiin melkoista nokkosihottumaa, joka onneksi aamuun mennessä oli jo suurimmaksi osaksi kadonnut.

Flunssa on jo siinä vaiheessa, että nukutun yön jälkeen on virtaa ja kuumekkin olematonta. Päivän mittaan kuitenkin huomaa taudin kiristävän otettaan. Ja yöllä yskittää. Oma päätökseni olla sairastumatta on pitänyt.

Hyvänä puolena kotona olemisessa on se, että eivätpähän ole pojat saaneet sinä ärhäkkää mahatautia joka kuulemma juuri nyt niittää päiväkodissa porukkaa. Jotain hyötyä eristyksestä.